Unionin tuomioistuimen tuomari Niilo Jääskinen avaa harvinaisen suoraan, miten Euroopassa käydään perustavanlaatuista taistelua vallasta, arvoista ja kontrollista 2000-luvulla. Keskustelemme kahdesta polttavasta aiheesta: yksilön oikeudesta tulla unohdetuksi ja yhteisön kamppailusta oikeusvaltion ylläpitämiseksi.
Jääskinen oli julkisasiamiehenä historiallisen Google Spain -tapauksen taustalla. Hän kertoo, miten tuomioistuin joutui tasapainottamaan yksityisyyden suojaa sananvapauden kanssa ja miten teknologinen kehitys uhkaa perusoikeuksia. Haastattelussa käsitellään myös Unionin tuomioistuimen roolia, ranskan kielen valta-asemaa tuomioistuimessa ja sitä, miten EU reagoi oikeusvaltioperiaatetta horjuttaviin jäsenvaltioihin. Saako oikeusvaltion vastustaminen taloudellisen hintalapun?
Jakso on kuvattu 2.10.2025.
Vieraana:
Niilo Jääskinen, unionin tuomioistuimen tuomari
Unionin tuomioistuimen tuomari Niilo Jääskinen avaa haastattelussa Unionin tuomioistuimen (EUT) roolia ja tehtävää valvoa EU-oikeuden lainmukaisuutta. EUT on monimutkainen organisaatio, joka vastaa Suomen korkeinta oikeutta ja hallinto-oikeutta. Sen tärkein tehtävä on ennakkoratkaisumenettely, joka on Jääskisen mukaan se “liima, joka pitää unionia kasassa”. Menettelyn kautta kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää tulkintaa EU-oikeudesta, tarjoten näin kansalaisille suoran oikeussuojan. Jääskinen korostaa tuomioistuimen roolia tasapainottavana tekijänä globaalisaation ilmiöissä, erityisesti internetiin liittyvien valtavien taloudellisten voimakeskusten asioissa.
Haastattelun yhtenä keskeisenä aiheena on teknologian kehityksen vaikutus yksilön perusoikeuksiin, erityisesti oikeuteen tulla unohdetuksi. Jääskinen toimi julkisasiamiehenä tunnetussa Google Spain -tapauksessa, jossa Unionin tuomioistuin päätti hakukoneoperaattoreiden velvollisuudesta poistaa yksityishenkilöitä koskevia linkkejä tietyissä tilanteissa. Päätös syntyi pian Snowden-paljastusten jälkeen ja osoitti internetin kyvyttömyyden unohtaa, paljastaen kiistattoman oikeussuojan puutteen. Unionin tuomioistuin linjasi, että hakukoneet toimivat “rekisterinpitäjinä”. Oikeus tulla unohdetuksi on perusoikeuksien kannalta välttämätön, vaikka sen tasapainottelu ilmaisuvapauden ja tiedonsaantivapauden kanssa on jatkuva haaste.
Teknologian jatkuva kehitys, kuten Esineiden internet (IoT) ja tekoäly, kasvattaa perusoikeuksiin liittyvää problematiikkaa entisestään, kun jokainen ihmisen teko jättää jäljen digisfääriin. Jääskinen nostaa esiin haasteet, joita tekoäly asettaa oikeusjärjestelmän perusajatuksille, kuten ihmisestä toimijana ja tekijänoikeuden kaltaisille käsitteille, joiden pitäisi olla inhimillisen luomistyön tulosta. Lisäksi tuomari näkee riskin oikeudenkäytön ulkoistumisesta, kun esimerkiksi Googlen kaltaiset suuret alustajätit käsittelevät valtavia määriä yksittäistapauksia linkkien poistopyynnöissä verrattuna kansallisten viranomaisten kapasiteettiin.
Toinen merkittävä keskustelunaihe on oikeusvaltioperiaatteen kamppailu EU:ssa. Jääskisen mukaan oikeusvaltion ydin on selkiytynyt, mutta se on kohdannut vakavia uhkia “epäliberaalin demokratian” aatteen myötä, joka on haastanut vallanjakoperiaatetta ja tuomioistuinten itsenäisyyttä erityisesti Puolassa ja Unkarissa. EU on vastannut tähän taloudellisilla sanktioilla ja ehdollisuusasetuksella. Vaikka taloudelliset toimet ovat tehokkaita, ne tuovat mukanaan “pahan miehen logiikan”, jossa jäsenvaltio voi tehdä laskelman siitä, kannattaako perusarvojen rikkomisesta maksaa sakkoja. Jääskinen pohtii, että osasyy oikeusvaltiokriisiin saattaa olla siinä, että monet kokevat itsensä häviäjiksi liberaalidemokraattiseen konsensukseen ja talouden markkinaehtoistamiseen perustuvassa Euroopan integraatioprosessissa.