Tässä jaksossa pureudutaan Venezuelan tuoreisiin tapahtumiin, joissa Yhdysvallat haki presidentti Maduron asunnostaan. Suomen entinen pääministeri Esko Aho analysoi tilannetta historiallisen Monroen opin valossa ja pohtii, mitä suurvaltojen uusi jaettu etupiiripolitiikka tarkoittaa Suomen kaltaisille pienille maille. Keskustelussa käsitellään myös Trumpin hallinnon arvaamattomuutta, Euroopan hiljaisuutta ja historian merkitystä nykypäivän päätöksenteossa.
Jakso on kuvattu 5.1.2026
Vieraana:
Esko Aho, ex-pääministeri, kirjailija
Haastattelu alkaa Venezuelan dramaattisista uutisista, joissa Yhdysvallat otti kiinni presidentti Maduron. Esko Aho näkee tapahtuneen paluuna Monroen oppiin, jossa suurvallat katsovat oikeudekseen hallita omia takapihojaan ja etupiirejään. Tämä kehitys ei ole täysin uutta, sillä viitteitä suurvaltojen välisistä ”vaihtokaupoista”, kuten Venezuelan ja Ukrainan asemasta, on ollut ilmassa jo pidempään. Ahon mukaan tämä on huolestuttava merkki maailmasta, jossa voima määrittelee säännöt.
Pienten maiden, kuten Suomen, asema muuttuu tällaisessa maailmanjärjestyksessä vaikeaksi. Aho korostaa, että Suomen on oltava tarkkana omien etujensa vaalimisessa, kun kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä murenee. Hän muistuttaa historiasta ja siitä, kuinka Suomi on joutunut aiemminkin toimimaan varovaisesti suurten naapurien ja liittolaisten puristuksessa. Historian uudelleenkirjoittaminen nykyhetken tarpeisiin on riski, joka voi sumentaa ymmärrystä pienen maan todellisista toimintamahdollisuuksista.
Euroopan reaktiota tilanteeseen on leimannut varovaisuus ja jopa hiljaisuus. Aho vertaa tätä Suomen perinteiseen linjaan vaikeissa paikoissa, jolloin on tyydytty toteamaan tilanteen tarkka seuranta. Hän ei suoraan tuomitse varovaisuutta, vaan näkee sen realismina pienen tai heikomman toimijan näkökulmasta. Euroopan ongelmana on kuitenkin yhteisen ”konseptin” eli selkeän toimintalinjan puute, mikä tekee siitä haavoittuvan suurvaltojen arvaamattomien liikkeiden edessä.
Trumpin hallinnon toimintatapaa Aho kuvailee tietoisen arvaamattomaksi, mikä heikentää kansainvälisen politiikan ennustettavuutta. Vaikka Trumpin lähipiiri koostuu kovan linjan toimijoista, Yhdysvaltain hallintojärjestelmä on historiallisesti kyennyt korjaamaan itseään. Lähestyvät välivaalit voivatkin muuttaa hallinnon suuntaa, jos kannatusnäkymät heikkenevät. Maailma ei ole koskaan niin paha tai hyvä miltä se näyttää, ja tämän muistaminen on keskeistä unissakävelyn välttämiseksi politiikassa.