Euroopan unionin sisämarkkinat ovat maailman suurin talousalue – mutta miksi se ei tunnu siltä?
EU-komission pääosaston pääjohtaja Kerstin Jorna kertoo, miksi Euroopan taloudellinen Gulliver on sidottu maahan omien sääntöjensä ja jäsenmaiden byrokratian köysillä.
Haastattelussa Jorna paljastaa “kauheat kymmenen” – ne sääntelyn solmut, jotka estävät yrityksiä toimimasta vapaasti ja maksavat Euroopalle kasvua. Hän puhuu myös EU:n “vasarasta” eli keinoista, joilla komissio yrittää pakottaa jäsenmaat avaamaan markkinat, sekä siitä, miksi luottamuspula ajaa unionia ylisääntelyyn.
Keskustelussa käsitellään myös vihreän siirtymän ja kriittisten raaka-aineiden tulevaisuutta, teollisuuden kilpailukykyä ja sitä, miksi Euroopan pitäisi lopettaa oman Gulliverinsa sitominen.
Jakso on kuvattu 23.9.2025.
Vieraana:
Kerstin Jorna, Euroopan komission sisämarkkinoiden pääjohtaja
Kerstin Jorna kuvaa Euroopan sisämarkkinoita Gulliverina, joka on sidottu maahan tuhansilla köysillä – jäsenvaltioiden omilla säännöillä ja poikkeuksilla. EU:n komissio on tunnistanut kymmenen pahinta esteitä, “kauheat kymmenen”, jotka hidastavat tavaroiden, palveluiden ja ihmisten vapaata liikkuvuutta. Jokaisella maalla on omat lisäsääntönsä, niin sanottu “gold plating”, joka tekee EU-lainsäädännöstä raskaampaa kuin on tarkoitus. Jorna sanoo, että jäsenmaat odottavat Brysselin ratkaisevan ongelmat, vaikka todelliset esteet ovat kansallisella tasolla. “Meidän täytyy jakaa sakset jokaiselle Lilliputille, jotta Gulliver pääsee ylös,” hän sanoo.
Jorna myöntää, että myös EU:n sisäiset prosessit ovat osa ongelmaa. Luottamuksen puute jäsenmaiden välillä on johtanut ylisääntelyyn: “Kun emme luota toisiimme, täytämme aukon säännöillä.” Hän peräänkuuluttaa sääntelyn yksinkertaistamista ja kertoo komission uudesta strategiasta, jossa lainsäädäntöä pyritään purkamaan niin sanottujen omnibus-pakettien kautta. Niissä eri sektorien sääntöjä yhtenäistetään ja raportointia vähennetään. “Olemme keskittyneet vuosia moottorin korjaamiseen, emme tien näkemiseen. Nyt on aika katsoa eteenpäin.”
Haastattelussa nousee esiin myös EU:n teollisuuden haasteet. Jorna puhuu uudesta Critical Raw Materials Actista, jonka tavoitteena on vähentää Euroopan riippuvuutta Kiinan raaka-aineista. “Emme voi kierrättää, jos emme osaa ensin jalostaa,” hän sanoo ja korostaa, että Euroopan on rakennettava oma jalostus- ja kierrätyskapasiteettinsa. Samalla hän muistuttaa, että yhteistyö demokraattisten kumppaneiden, kuten Kanadan ja Etelä-Afrikan, kanssa on tärkeämpää kuin autoritaaristen maiden halvat hinnat. “Tarjoamme kumppaneillemme reilun diilin, emme vain raaka-aineiden ostamista.”
Lopuksi Jorna kääntää keskustelun toivoon ja asenteeseen. Hänen mukaansa Eurooppa ei ole heikko, vaan hidas: “Olemme 18 biljoonan euron talous, jossa on koulutettu väestö ja toimiva oikeusvaltio. Meidän ongelmamme ei ole resurssien puute vaan rohkeuden puute.” Hän siteeraa EU:n perustajaa Jean Monnet’ta: “En ole optimisti enkä pessimisti, olen päättäväinen.” Jornan sanoma on selvä: jos Eurooppa haluaa pysyä maailman talouskartalla, sen on katkaistava köydet, jotka se on itse sitonut.