Ekonomisti Vesa Vihriälä pureutuu Euroopan kilpailukyvyn ja innovaatiopolitiikan ongelmiin. Miksi tutkimusrahaa ei hyödynnetä tehokkaasti? Miksi EU:n sisämarkkinat eivät toimi? Mikä on Suomen rooli maailmassa, jossa Yhdysvallat ja Kiina vetävät omia teollisuuspolitiikkojaan?
Vihriälä esittää suorasanaisen arvion Euroopan talousrakenteista, sääntelystä ja poliittisen johtajuuden kriisistä – ja kertoo, miksi Suomen on pakko uudistaa ajatteluaan, jos se aikoo pysyä mukana globaalissa kilpailussa.
Jakso on kuvattu 10.10.2025
Vieraana:
Vesa Vihriälä, ekonomisti
Ekonomisti Vesa Vihriälä näkee, että Suomen ja Euroopan ongelmien ytimessä on liiallinen riippuvuus valtion tuista ja julkisesta sektorista. Julkisen talouden koko on kasvanut kestämättömäksi, ja yhteiskunnassa on totuttu odottamaan, että valtio ratkaisee kaiken. Tämä on johtanut siihen, että riskinotto ja yksityisen sektorin investointihalukkuus ovat hiipuneet. Vihriälä painottaa, että valtion tulisi tukea vain sellaista perustutkimusta, jota markkinat eivät itse tuottaisi, ja mitoittaa panostukset realistisesti talouden kantokyvyn mukaan.
Haastattelussa Vihriälä tarkastelee myös Euroopan innovaatiopolitiikan heikkouksia. Yhdysvallat ja Kiina ovat onnistuneet yhdistämään tutkimuksen, riskipääoman ja yrityssektorin tehokkaasti, kun taas Euroopassa markkinat ovat pirstoutuneet ja sääntely estää skaalaedut. Hän nostaa esiin, että EU:n sisämarkkinat toimivat edelleen huonosti erityisesti palveluissa ja pääomamarkkinoilla, mikä vaikeuttaa uusien yritysten kasvua ja hidastaa teknologista kehitystä.
Vihriälä arvostelee myös eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa, joka hänen mukaansa on usein väärin kohdennettua ja liiaksi vanhoja rakenteita suojeleva. Euroopan autoteollisuuden takamatka sähköistymisessä on esimerkki siitä, miten poliittinen päätöksenteko on jäänyt kiinni menneisyyteen. Vihriälä huomauttaa, että ympäristön kannalta on kestämätöntä suojella polttomoottoriteknologiaa vain siksi, että se on “olemassa olevaa liiketoimintaa”. Uudistusten jarruttaminen on johtanut siihen, että Eurooppa seuraa Kiinan perässä, ei johda muutosta.
Haastattelun lopussa Vihriälä käsittelee EU:n poliittista johtajuuskriisiä. Hänen mukaansa Eurooppa on menettänyt kykynsä tehdä suuria päätöksiä, koska jäsenmaiden kansalliset intressit jarruttavat yhteistä toimintaa. Hän pitää välttämättömänä, että syntyy ”halukkaiden koalitioita”, jotka vievät integraatiota eteenpäin, vaikka kaikki eivät olisi mukana. Vihriälä näkee tulevaisuuden toivon merkkejä tutkimusyhteistyössä ja pääomamarkkinaunionin kehittämisessä, mutta korostaa, että ilman rohkeutta purkaa jäykkiä rakenteita Eurooppa jää väistämättä jälkeen sekä Yhdysvalloista että Kiinasta.