Onko USA:ta enää olemassa? Professori emeritus Markku Henriksson avaa USA:n tilaa keskustellen ajankohtaisesta Venezuelan tilanteesta, USA:n historiallisesta etupiiristä (Monroen oppi) sekä perustuslain ja sananvapauden alkuperäisestä ideasta. Keskustelussa syvennytään siihen, miten demokratia toteutuu Yhdysvalloissa ja miksi se eroaa Euroopan valtioista.
Jakso on kuvattu 2.12.2025
Vieraana:
Markku Henriksson, emeritusprofessori, Helsingin yliopisto
Yhdysvaltain ulkopolitiikka ja sen perusidean toteutuminen nykypäivänä ovat haastattelun keskiössä. Keskustelu alkaa Venezuelan ajankohtaisesta tilanteesta, jossa USA:n mahdollinen hyökkäys kytkeytyy huumeiden kuljetuksen pysäyttämiseen ja maan Kiina-myönteisen hallituksen vastustamiseen. Professori Henriksson sijoittaa toimet historialliseen kontekstiin toteamalla, että kyseessä on jatkumo jo 1800-luvulla muotoillulle Monroen opille, jonka mukaan Latinalainen Amerikka kuuluu USA:n etupiiriin. Alueen interventiotoiminta on Yhdysvalloille historiallisesti tavanomaista. Kysymys siitä, onko esimerkiksi huumekuljetuksista epäiltyjen veneiden upottaminen ilman kunnollista tutkintaa sotaa, jää avoimeksi. Presidentin toimet katsotaan perustuslain mukaisiksi niin kauan kuin kongressi tai Korkein oikeus ei puutu asiaan.
USA:n perustuslain ja valtiomuodon alkuperäinen idea oli radikaali: irtautua sekä kuninkuudesta että rikkaiden etuja ajavasta parlamentarismista. Maa perustettiin federalistiseksi järjestelmäksi, jossa osavaltioilla (states) on suuri suvereniteetti ja ne ovat luovuttaneet liittovaltiolle vain rajatun määrän valtaa. Perustuslain lisäykset, kuten Bill of Rights (Oikeuksien julistus), eivät ensisijaisesti takaa kansalaisille oikeuksia, vaan ne on luotu nimenomaan rajoittamaan liittovaltion valtaa näiden vapauksien, kuten sananvapauden (ensimmäinen lisäys) ja aseenkanto-oikeuden (toinen lisäys), suhteen. Korkein oikeus on jatkanut perustuslain tulkintaa, esimerkiksi kumoten yleiseltä aborttioikeudelta perustuslain suojan, jolloin asia siirtyy osavaltioiden päätettäväksi.
Sananvapaus nousee esiin USA:n järjestelmän keskeisenä kulmakivenä, joka on Eurooppaa huomattavasti laajempi. Sananvapauden laajuus on nähty nerokkaana keinona estää despotoituminen ja diktatuuri: kun kaikkien ajatukset otetaan huomioon ja oppositio saa vapaasti haastaa vallanpitäjät, hallitus ei voi vaientaa vastustajiaan ja turvata omaa valtaansa. Esimerkiksi natsiaatteen leviäminen olisi USA:ssa suojattu sananvapaudella, kun taas Saksassa se on kielletty. Keskustelussa verrataan tätä kehitystä Suomeen, jossa poliittinen tahto on johtanut sananvapautta rajoittavaan lainsäädäntöön, kuten maalittamislakiin ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.
Haastateltava korostaa, että USA on usein esitettyä kuvaa vastoin yltiödemokraattinen valtio, jossa valitaan suorilla vaaleilla jopa poliisipäälliköitä ja palomiehiä. Tämä on vastakohta väitteille “deep statesta” (syvästä valtiosta), eli ei-demokraattisesti valitusta virkamieskunnasta, joka muka estäisi demokratian toteutumisen. Vaikka perustajaisät olisivatkin todennäköisesti hämmästyneitä nykyisestä sananvapauden tulkinnasta, itse järjestelmä on osoittanut poikkeuksellisen kestävyytensä. Yhdysvallat on säilyttänyt perustuslaillisen muotonsa ja tasavaltalaisen luonteensa noin 250 vuotta, toisin kuin Eurooppa, joka on historiansa aikana kokeillut lukuisia erilaisia valtiomuotoja ja kokenut suuria mullistuksia.