Entinen diplomaatti René Nyberg arvioi Yhdysvaltojen uutta kansallista turvallisuusstrategiaa, Trumpin hallinnon Eurooppa kriittistä linjaa ja Venäjän kognitiivista sodankäyntiä. Keskustelussa puretaan Saksan kasvavaa roolia Euroopan johtomaana, EU:n kykyä käyttää jäädytettyjä Venäjä varoja Ukrainan hyväksi sekä sitä, miten Zelensky kääntää Venäjän propagandan Yhdysvaltojen ja Euroopan turvatakuukysymykseksi. Jakso piirtää kuvan hetkestä, jossa Eurooppa pakotetaan ottamaan enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan.
Jakso on kuvattu 11.12.2025
Vieraana:
René Nyberg, Suomen entinen Moskovan suurlähettiläs
Keskustelu alkaa Yhdysvaltain tuoreen kansallisen turvallisuusstrategian arvioinnilla. Nybergin mukaan paperi on yllättävän epätäydellinen ja epäkoherentti: Euroopasta puhutaan vakavasti ja kriittisesti, mutta moni olennainen asia, kuten Kanada ja Grönlanti, puuttuu kokonaan. Venäjää käsitellään ikään kuin harmittomana tulevana yhteistyökumppanina, mikä on Nybergin mielestä irti todellisuudesta. Taustalla näkyy Trumpin ja hänen lähipiirinsä Eurooppa kriittinen ajattelu, joka haastaa vuosikymmenten ulko ja turvallisuuspoliittisen bipartisaanisen perinteen Yhdysvalloissa.
Seuraavaksi Nyberg käy läpi, miten Trumpin lähipiiri ja liittolaiset puuttuvat suoraan Euroopan sisäpolitiikkaan. Varapresidentti Vance asettui Münchenin turvallisuuskonferenssissa avoimesti Saksan AfD:n tueksi ja tapasi puolueen johdon liittokansleri Merzin läsnä ollessa. Elon Musk on tukenut AfD:tä X:n kautta, mutta Nyberg muistuttaa, että Musk on yksityinen toimija, kun taas Yhdysvaltain varapresidentti edustaa valtiota. Samalla Nyberg erottaa Pohjoismaiden laitaoikeistopuolueet, jotka on sidottu hallitusvastuuseen osaksi poliittista järjestelmää, Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa toimivista voimista, joita ei pidä vastaavalla tavalla vakiintuneina.
Euroopassa katseet kääntyvät erityisesti Saksaan, jonka Nyberg kuvaa selvästi Euroopan johtavaksi valtioksi. Saksa kokee Ukrainan turvallisuuden omaksi turvallisuudekseen, muun muassa siksi, että maassa asuu jo yli miljoona ukrainalaista ja mahdollinen Ukrainan romahdus merkitsisi uusien pakolaisvirtojen suuntautumista Saksaan. Merz toimii hänen mukaansa käytännössä ulkopoliittisena kanslerina, joka on rakentanut hyvät suhteet niin Ranskaan kuin Britanniaan ja samalla pyrkii nostamaan Bundeswehrin todelliseksi sotilaalliseksi voimaksi. Taustalla on Saksan tarve tasapainottaa omaa kriisiytyvää autoteollisuuttaan ja energiapohjaansa uuden puolustusteollisuuden vahvistamisella.
Jakson loppupuolella painopiste siirtyy Ukrainaan, Venäjän propagandaan ja EU:n kohtalon kysymyksiin. Nyberg kuvaa Venäjän kognitiivista sodankäyntiä, jossa väitetään Ukrainan olevan häviämässä, Euroopan olevan sodassa Venäjää vastaan ja Ukrainan hallinnon olevan epälegitiimi, koska maassa ei ole järjestetty vaaleja. Trump on hänen mukaansa omaksunut tämän retoriikan väittäessään, ettei Ukraina ole todellinen demokratia. Zelensky vastaa tähän ilmoittamalla olevansa valmis vaaleihin kahdeksan kymmenen kuukauden kuluessa, jos Yhdysvallat ja Eurooppa takaavat turvallisuuden. Näin hän siirtää paineen Washingtoniin ja tekee näkyväksi kysymyksen konkreettisista turvatakuista. Samalla EU:n kyky käyttää jäädytettyjä Venäjä varoja Ukrainan tukemiseen nousee ratkaisevaksi tulikokeeksi: jos Eurooppa epäonnistuu, se heikentää sekä unionin uskottavuutta että Ukrainan asemaa neuvottelupöydässä.