Tässä jaksossa vieraana on kenraaliluutnantti evp Eero Pyötsiä, jonka kanssa pureudumme eurooppalaisen puolustusteollisuuden tilaan ja Ukrainan sodan tuomiin dramaattisiin muutoksiin. Keskustelemme siitä, miten eettiset sijoitusrahastot ja poliittinen optimismi heikensivät Euroopan valmiutta sekä siitä, miten teknologinen kehitys on siirtänyt innovaatioiden painopisteen siviilisektorille. Pyötsiä avaa myös näkemyksiään nykyaikaisesta droonisodankäynnistä, perinteisten asejärjestelmien merkityksestä sekä mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista sodan päättämiseksi.
Jakso on kuvattu 16.12.2025
Vieraana:
Eero Pyötsiä, kenraaliluutnantti evp
Haastattelussa Eero Pyötsiä perkaa Euroopan puolustusteollisuuden historiallista kehitystä ja nykyhetken haasteita. Hän toteaa Euroopan tuudittautuneen kylmän sodan jälkeen illuusioon ikuisesta rauhasta, mikä johti puolustusmenojen leikkauksiin ja teollisuuden supistumiseen. Tilannetta pahensivat sijoitusrahastojen eettiset säännöt, jotka luokittelivat puolustusteollisuuden “pahisten listalle” rinnastaen sen tupakkaan ja alkoholiin. Ukrainan kriisi on kuitenkin pakottanut poliittiseen suunnanmuutokseen ja puolustusmenojen merkittävään kasvuun koko Euroopassa.
Teknologian osalta Pyötsiä huomauttaa mielenkiintoisesta trendistä, jossa innovaatiot eivät enää valu aseteollisuudesta siviileille, vaan päinvastoin. Kustannustehokkuuden vuoksi asevoimat hyödyntävät nyt siviilipuolen keksintöjä, kuten SpaceX:n avaruusteknologiaa tai suomalaisen Iceyen tutkasatelliitteja. Tämä muutos korostaa yksityisen sektorin ja startup-yhteisöjen kasvavaa roolia kansallisessa turvallisuudessa. Erityisesti Ukrainan kyky innovoida uusia ratkaisuja keskellä sotaa on ollut poikkeuksellista.
Ukrainan sota on Pyötsiän mukaan yhdistelmä huipputeknologiaa ja sata vuotta vanhaa kulutussotaa. Vaikka droonit, tekoäly ja uudet tiedustelumenetelmät ovat muuttaneet taistelukenttää, on sota monilta osin palannut ensimmäisen maailmansodan kaltaiseen staattiseen linnoittautumiseen. Kenraali painottaa, etteivät droonit korvaa perinteisiä järjestelmiä, kuten panssarivaunuja tai lentokoneita, sillä maaston hallinta edellyttää edelleen perinteisiä joukkoja ja kalustoa.
Lopuksi keskustelu kääntyy sodan mahdolliseen päättymiseen ja oikeudenmukaisuuteen. Pyötsiä näkee tulevaisuuden haastavana, sillä Venäjän johtoon kohdistuvat pidätysmääräykset ja osapuolten väliset syvät traumat tekevät neuvotteluista vaikeita. Hän varoittaa “jäätyneestä rauhasta”, jota ei koeta oikeudenmukaiseksi ja joka voi jättää konfliktin kytemään pinnan alle vuosikymmeniksi. Sotarikosoikeudenkäyntien järjestäminen on nykytilanteessa huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen.