Petri Tuomi-Nikula haastattelee Ilkka Saarta Rooman imperiumin romahtamisen syistä ja niiden yhteyksistä nykyhetkeen. Keskustelu liikkuu Saaren romaanin Rooman alkava auringonlasku ympärillä, mutta laajenee analyysiksi vallasta, uskosta ja tarinoista, jotka pitävät yhteiskunnat koossa. Mikä lopulta hajottaa imperiumin – talous, moraali vai merkityksen katoaminen? Saari vetää rohkeita rinnastuksia Neuvostoliiton, Venäjän ja länsimaiden nykytilanteeseen.
Jakso on kuvattu 3.10.2025.
Suurlähettiläs ja tietokirjailija Petri Tuomi-Nikulan vieraana kirjailija Ilkka Saari.
Petri Tuomi-Nikula aloittaa haastattelun henkilökohtaisesti: hän on Saaren lapsuudenystävä ja kehuu tämän teosta harvinaiseksi yhdistelmäksi tietokirjaa ja kaunokirjallisuutta. Keskustelu siirtyy nopeasti teoksen päähenkilöön, legioonan komentaja Tullukseen, joka kamppailee sotilaana, hallintomiehenä ja ajattelijana. Tulluksen kautta Saari kuvaa imperiumin kriisiä – sen henkistä ja moraalista rappeutumista. Mies, joka on oppinut Vergiliuksensa ja uskoo Rooman pyhyyteen, joutuu kohtaamaan uuden idean: kristinuskon, jossa jokaisella ihmisellä on arvo asemastaan riippumatta.
Saari ja Tuomi-Nikula keskustelevat siitä, miksi Rooma horjui juuri 200-luvulla. Talouden ongelmat, inflaatio, väestön väheneminen ja orjatalouden romahtaminen muodostivat aineellisen perustan, mutta Saaren mukaan se ei yksin riitä selitykseksi. Hän painottaa, että jokainen imperiumi tarvitsee myös tarinan, joka oikeuttaa sen olemassaolon. Kun usko siihen tarinaan katoaa, myös järjestelmä sortuu. Rooman kohdalla tämä tarina oli ajatus jumalallisesta tehtävästä hallita muita kansoja – sama tarina, jonka Saari näkee toistuvan myöhemmin Venäjän imperiumissa ja Neuvostoliitossa.
Keskustelu kytkeytyy yllättävän vahvasti nykypäivään. Saari näkee suoria yhtäläisyyksiä Rooman ja Venäjän kehityksen välillä: molemmat rakensivat voimansa yhdistämällä materiaaliset resurssit ja ideologisen kutsumuksen. Kun ideologia menettää voimansa – olipa se sitten “pyhä Rooma” tai “kommunismin lupaus” – järjestelmä alkaa hajota. Putin, Trump ja Netanyahu edustavat Saaren mukaan samaa ilmiötä: uskoa siihen, että oma kansa on valittu johtamaan muita. Hän kutsuu sitä “kuolleen kissan loikaksi” – viimeiseksi ponnistukseksi ennen romahdusta.
Lopuksi keskustelu palaa kirjallisuuteen. Tuomi-Nikula huomauttaa, että Saaren romaanissa historia ja nykyisyys kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka muistuttaa Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatoa. Saari myöntää, että teos on paitsi historiallinen romaani, myös varoitus tarinoiden menettämisestä. “Roomalaiset uskoivat sykliseen historiaan – että jumalat voivat kääntää peukalon alas. Me taas uskomme lineaariseen edistykseen. Ehkä olemme väärässä”, hän sanoo. Lopussa keskustelu kääntyy jälleen ihmisyyteen: Tullus, tuo legioonalainen ja ajattelija, rakastuu orjanaiseen ja menettää hallinnan elämästään. Imperiumin hajoaminen ja yksilön romahdus kietoutuvat yhteen – molemmissa katoaa usko merkitykseen.