Hamasin julmasta verilöylystä lokakuussa 2023 käynnistynyt Gazan sota on karmeudessaan jotain sellaista, mihin sivistyneen ihmisen ei tulisi kyetä. Ahdistavaa kuvavirtaa nälkiintyneistä palestiinalaislapsista ja Israelin toistuvista iskuista siviilikohteisiin. Silti Palestiinan tulevaisuudesta käytävä keskustelu on liian usein sanojen pyörittelyä, pakotepäätösten väistelyä. Tai mikä pahinta, vaikenemista. Israelin ja Palestiinan välistä pitkittynyttä konfliktia kuvaavat muutamat, toistuvat narratiivit. Niitä ovat ulkopoliittinen, eli arvopohjaiseen realismiin perustuva näkökulma, kristillisdemokraattien näkökulma, perussuomalaisten näkökulma sekä Palestiinaa jopa kritiikittä sympatoivien näkökulma. Tämän keskustelun tarkoituksena on avata, mitä näiden näkökulmien, toistuvien narratiivien taustalta löytyy ja mitä puutteita ajattelumalleihin kätkeytyy. Studiossa EU:n Israel-ulkopolitiikkaa tutkiva Bruno Jäntti.
Jakso on kuvattu 11.8.2025.
Vieras:
Bruno Jäntti, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Väitöskirjatutkija Bruno Jäntti arvostelee Suomen Israelilta tekemiä asehankintoja, pitäen niitä geopoliittisesti ja eettisesti ongelmallisina. Vaikka päätökset on teknisesti perusteltu, Jäntti muistuttaa, että aseiden toimittajan valinta on aina myös arvovalinta. Hän nostaa esiin, että Israelin toimet Gazassa ja Länsirannalla ovat kiristäneet kansainvälistä ilmapiiriä. EU:n sisällä kasvava paine asettaa Israelille sanktioita voisi tehdä siitä epäluotettavan kumppanin, mikä loisi huoltovarmuusriskin Suomelle.
Jäntin mukaan asehankinnoista käyty keskustelu on ollut Suomessa kapea-alainen ja hallituslähtöinen. Hän kritisoi erityisesti sitä, että päätöksiä on perusteltu pelkästään puolustusvoimien teknisillä arvioilla, ilman laajempaa ulkopoliittista kokonaisnäkemystä. Jäntti huomauttaa, että erityisesti kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten Israel-myönteisyys näyttää ohjaavan päätöksiä enemmän kuin riskianalyysi. Tämä tekee ulko- ja turvallisuuspolitiikasta haavoittuvan puolueiden ideologioille.
Väitöskirjatutkija Jäntti kiinnittää huomiota myös siihen, ettei Suomi selvittänyt riittävän vakavasti eurooppalaisia vaihtoehtoja, vaikka EU-maiden puolustusteollisuus on kehittynyttä ja huoltovarmuus huomattavasti vakaampaa. Hänen mukaansa EU-jäsenvaltion tulisi ensisijaisesti vahvistaa eurooppalaista puolustusyhteistyötä, eikä sitoa itseään poliittisesti riskialttiisiin kumppaneihin. Teknologinen ylivoimaisuus ei yksinään oikeuta valintaa, jos se johtaa poliittiseen riippuvuuteen ja moraalisiin ristiriitoihin.
Lopuksi Jäntti pohtii Palestiinan valtion tunnustamista. Hänen mukaansa se on symbolinen ele, ellei sitä tueta konkreettisilla toimilla, kuten sanktioilla tai sopimusmuutoksilla. Tunnustaminen ilman tekoja ei muuta Israelin toimintaa eikä paranna palestiinalaisten oikeusturvaa. Jakson sanoma on, että ulkopolitiikan ei tulisi olla vain teknistä hallintoa, vaan sen on heijastettava arvoja ja pitkän linjan valintoja.