Onko Venäjällä aitoja liittolaisia, entä Putinilla luottoystäviä?

Jakson kuvaus

Länsimaissa hyvät valtiosuhteet ja erilaiset liittolaisuudet ovat sekä talouden että turvallisuuden tae. Venäjä taas näyttää syrjäytyneeltä ja syrjäytetyltä. Mutta onko se sitä? Kuinka pitkälle Kremlin lonkerot oikeasti yltävät? Kuinka vahva on Venäjän ja Kiinan yhteys?

Jakso on kuvattu 16.5.2025.

Vieras:
Hanna Smith, Venäjä-asiantuntija, Vaasan yliopiston työelämäprofessori

Tiivistelmä jakson sisällöstä

Tässä Asiastudion jaksossa tarkastellaan Venäjän suurvaltapoliittista asemaa ja presidentti Vladimir Putinin liittolaisverkostoa. Vieraana on Venäjä-asiantuntija Hanna Smith, joka tuo esiin, kuinka Venäjän ulkopoliittiset suhteet perustuvat enemmän strategisiin hyötyihin kuin aitoon kumppanuuteen tai luottamukseen. Esimerkiksi Kiinan ja Venäjän välinen suhde on epätasapainoinen – Venäjä tarvitsee Kiinaa enemmän kuin toisinpäin, ja yhteistyö perustuu ensisijaisesti energia- ja kauppaintresseihin. Henkilökohtaiset siteet valtionpäämiesten välillä ovat hataria, eikä Putinilla vaikuta olevan kansainvälisellä tasolla aitoja ystäviä.

Jakso käsittelee myös Venäjän pyrkimystä laajentaa vaikutusvaltaansa erityisesti Afrikassa ja Lähi-idässä. Palkkasotilasjärjestö Wagner toimii yhtenä keinona levittää Venäjän vaikutusta muun muassa uskonnollisten yhteisöjen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. Hanna Smith korostaa, että Venäjän ulkopolitiikka on reaktiivista, tempoilevaa ja lyhytjänteistä verrattuna esimerkiksi Kiinan strategiseen lähestymistapaan. Vaikka Venäjällä ei juuri nyt ole todellisia liittolaisia, sen lonkerot ulottuvat laajalle, mutta niiden kestävyys riippuu keskushallinnon vakaudesta.

Jakson pääkohdat
  • Putinilla ei ole henkilökohtaisia ystävyyssuhteita valtionjohtajien tasolla – valtasuhteet perustuvat hyötyyn, ei luottamukseen.
  • Venäjä tarvitsee Kiinaa enemmän kuin Kiina Venäjää – etenkin energianviennin takia.
  • Wagner toimii Venäjän epävirallisena vaikutusvälineenä erityisesti Afrikassa, yhdistäen sotilaallisen ja kulttuurisen vaikuttamisen.
  • Venäjän ulkopolitiikka on lyhytjänteistä ja reaktiivista, toisin kuin Kiinan pitkäjänteinen suurvaltastrategia.
  • Vaikka Venäjällä on laaja vaikutusvalta kehittyvissä maissa, se ei muodosta vakaata liittolaisverkostoa – ja keskusvallan heikentyminen voi romahduttaa koko järjestelmän.