Professori Puttonen: Perintöjen kerryttäminen on virhe

Jakson kuvaus

Blicin toimitusjohtaja, vaikuttamisen ammattilainen Niilo Mustonen ja Aalto-yliopiston professori Vesa Puttonen perkaavat Suomen talouden ja yhteiskunnan kipupisteitä suorasukaiseen tyyliin. Keskustelussa haastetaan vallitsevat totuudet niin maaseudun asuttamisesta, korkeakouluverkostosta kuin säästämisestäkin. Miksi Suomi roikkuu menneessä kiinni, ja onko Eurooppa herännyt turvallisuusuhkiin liian myöhään? Jakso tarjoaa ajankohtaisen ja analyyttisen katsauksen siihen, miksi rakenteelliset uudistukset jäävät tekemättä ja mitä se maksaa veronmaksajille.

Jakso on kuvattu 13.12.2025

Vieraina:

Vesa Puttonen, rahoituksen professori, Aalto-yliopisto
Niilo Mustonen, vaikuttamisen asiantuntija

Tiivistelmä jakson sisällöstä

Jaksossa käsitellään laajasti Suomen yhteiskuntarakenteen ja talouden tilaa. Keskustelu alkaa professori Vesa Puttosen henkilökohtaisella havainnolla säästämisen mielekkyydestä: eläkeiän kynnyksellä säästämisen tulisi vaihtua kuluttamiseen, mikä hyödyttäisi myös kansantaloutta. Tästä siirrytään Suomen aluepolitiikkaan, jossa vieraat ovat yksimielisiä kaupungistumisen vääjäämättömyydestä. Nykyinen politiikka, joka pyrkii pitämään koko maan asuttuna ja ylläpitämään kattavaa palveluverkostoa syrjäseuduilla, nähdään kalliina tekohengityksenä. Väestön keskittyessä kasvukeskuksiin pienten kuntien infrastruktuurin ja palveluiden ylläpito käy mahdottomaksi, mikä vaatisi radikaaleja leikkauksia esimerkiksi terveyskeskus- ja kouluverkostoihin.

Koulutuspolitiikan osalta keskustelijat kritisoivat Suomen laajaa yliopistoverkostoa ja tutkintojen inflaatiota. Suomi kouluttaa massoittain maistereita tehtäviin, joissa kandidaatin tutkinto riittäisi, mikä viivästyttää nuorten työelämään siirtymistä. Rakenteellisten uudistusten suurimmaksi esteeksi tunnistetaan Suomen vaalijärjestelmä. Kansanedustajat joutuvat puolustamaan oman vaalipiirinsä etuja ja vastustamaan leikkauksia varmistaakseen uudelleenvalintansa, mikä johtaa lyhytnäköiseen päätöksentekoon ja estää kansallisesti järkevien, mutta paikallisesti kipeiden päätösten tekemisen.

Talouden isossa kuvassa huolta herättävät Suomen valtionvelan nopea kasvu ja julkisen sektorin suuri koko. Vieraat kritisoivat valtion laajaa omistajuutta ja markkinoiden sääntelyä, jotka tukahduttavat dynaamisuutta. Erityisesti “miljonääriveron” kaltaiset ehdotukset nähdään myrkkynä yrittäjyydelle ja investoinneille. Geopoliittisessa osuudessa perataan Euroopan turvallisuustilannetta: Eurooppa on ulkoistanut puolustuksensa Yhdysvalloille ja herää nyt hitaasti todellisuuteen, jossa sen on otettava vastuu omasta turvallisuudestaan ja puolustusteollisuudestaan.

Lopuksi keskustelu sivuaa sosiaalisen median lieveilmiöitä, kuten professori Puttosen kasvoilla tehtyjä sijoitushuijauksia, joihin teknologiajätit eivät puutu. Myös politiikan viihteellistyminen ja “klikkausdemokratia” puhuttavat: asiapolitiikka uhkaa jäädä somehuomion jalkoihin, kun puolueet etsivät ehdokkaiksi somevaikuttajia. Tämä kehitys voi johtaa siihen, että perustuslain edellyttämä kansanedustajan arvokas käytös unohtuu huomiotalouden paineessa.

Jakson pääkohdat
  • Maaseudun tekohengitys on kallista: Kaupungistuminen on globaali ja väistämätön trendi. Syrjäseutujen palveluverkon (kuten terveyskeskusten ja koulujen) ylläpitäminen ilman väestöpohjaa on kestämätöntä resurssien tuhlausta.
  • Koulutusjärjestelmä kaipaa tehostamista: Suomessa on liikaa yliopistoja väestömäärään nähden, ja “maisteriputki” on tehoton. Työelämään pitäisi siirtyä nopeammin kandidaatin papereilla, kuten monissa muissa maissa.
  • Vaalijärjestelmä estää uudistukset: Nykyinen vaalipiirijärjestelmä sitoo kansanedustajat puolustamaan oman alueensa saavutettuja etuja, mikä tekee valtakunnallisesti välttämättömistä leikkauksista poliittisesti mahdottomia.
  • Säästäminen vs. kuluttaminen: Suurten ikäluokkien ja varakkaiden tulisi siirtyä säästämisestä kuluttamiseen. Perintöjen maksimointi ei ole kansantalouden eikä välttämättä perillistenkään etu.
  • Euroopan puolustuksen laiminlyönti: Eurooppa on tuudittautunut Yhdysvaltojen tarjoamaan turvaan ja vapaakaupan autuuteen, laiminlyöden oman puolustuskykynsä ja geopoliittisen realismin.