Asiastudion vieraana rahoituksen professori Vesa Puttonen ja sosiaalipalveluyrityksen toimitusjohtaja Laura Ämmälä. Jaksossa keskustellaan Euroopan heikosta roolista maailmanpolitiikassa, Nvidian ja tekoälyn markkinakuplasta sekä Suomen talouden ja soten todellisesta tilasta. Lisäksi pohditaan, miksi ylisääntely tappaa suomalaiset innovaatiot ja estää kotimarkkinoiden synnyn.
Jakso on kuvattu 21.11.2025
Vieraina:
Laura Ämmälä, toimitusjohtaja
Vesa Puttonen, rahoituksen professori, Aalto-yliopisto
Keskustelu alkaa ajankohtaisella katsauksella Euroopan geopoliittiseen asemaan ja Ukrainan tilanteeseen. Vesa Puttonen ja Laura Ämmälä jakavat huolen siitä, että Eurooppa on jäänyt sivustakatsojaksi rauhanneuvotteluissa, joissa Yhdysvallat ja muut suurvallat määräävät tahdin. Ämmälä korostaa pettymystä siihen, ettei Eurooppa ole kyennyt näyttämään voimaansa kriisin hetkellä, vaikka unionia on rakennettu juuri yhtenäisyyden varaan. Puttonen huomauttaa kyynisesti, että eurooppalaiset johtajat ovat keskittyneet lähinnä Yhdysvaltain mielistelyyn oman päätösvallan kasvattamisen sijaan.
Talousaiheissa keskiöön nousee tekoälyjätti Nvidian valtava kasvu ja osakemarkkinoiden heilahtelu. Puttonen vertaa nykytilannetta vuosituhannen vaihteen teknologiakuplaan: vaikka internet muutti maailmaa, yritysten arvostukset olivat tuolloin ylimitoitettuja. Hän varoittaa, että nykyiset pörssiarvot ennustavat epärealistista sadan prosentin vuosikasvua, mikä viittaa ylikuumenemiseen. Keskustelijat pohtivat myös tekoälyn tuomaa paradigman muutosta asiantuntijatyössä. Ämmälän mukaan nuoret käyttävät tekoälyä luontevasti tiedon jalostamiseen, mikä haastaa perinteiset oppimisen ja työnteon mallit.
Suomen sisäpolitiikassa pureudutaan sote-kriisiin ja julkiseen talouteen. Ämmälä tyrmää puheet sote-säästöistä ja toteaa kulujen nousevan väistämättä palkankorotusten, palvelutarpeen kasvun ja tiukentuvan regulaation vuoksi. Hän kritisoi voimakkaasti suomalaista “kyllä, mutta” -asennetta, joka estää teknologian tehokkaan hyödyntämisen hoivatyössä turvallisuuden nimissä. Puttonen puolestaan nostaa esiin Suomen valtion velkaantumisen vakavuuden ja kuluttajien “paniikkimielialan”, jossa ostovoimasta huolimatta rahaa ei uskalleta käyttää.
Lopuksi keskustelu kääntyy tulevaisuuden näkymiin ja innovaatioihin. Vieraat peräänkuuluttavat kansallista ohjelmaa, joka loisi sosiaali- ja terveysalan yrityksille aidon kotimarkkinan ja mahdollistaisi viennin. Slush ja startup-kenttä nähdään toivonpilkahduksena: nuoret yrittäjät eivät pelkää velkaa tai byrokratiaa, vaan keskittyvät ongelmien ratkaisemiseen. Puttonen ja Ämmälä toteavat, että Suomella olisi ikääntyvänä kansakuntana mahdollisuus toimia globaalina suunnannäyttäjänä, jos sääntelyä uskallettaisiin purkaa.