Venäjän talous on toipunut sotavuosien jälkeen, mutta kasvu hidastuu. Miksi Venäjän talous on ollut sinnikäs, ja millaisia varjoja sota luo maan tulevaisuuteen? Asiantuntijavieraana Suomen Pankin Bofitin Laura Solanko avaa, miten Venäjä rahoittaa sotaa veronkorotuksin ja julkisilla menoilla ja miksi pelkkä BKT:n kasvu ei kerro koko kuvaa venäläisestä yhteiskunnasta. Keskustelussa perataan myös pakotteiden tehoa, Ukrainan sotakorvauslainaa sekä Venäjän riippuvuutta energiakaupasta. Saako Putin rahansa loppumaan, ja millaisia seurauksia lännen varallisuuteen kajoamisella voisi olla?
Jakso on kuvattu 31.10.2025.
Vieraana:
Laura Solanko, vanhempi neuvonantaja, Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitos (BOFIT)
Suomen Pankin Bofitin vanhempi neuvonantaja Laura Solanko arvioi, että Venäjän talouden sinnikkyys ei ole yllättänyt häntä sodan alkuvaihetta lukuun ottamatta. Hän pitää Venäjän taloutta ”hyvin tavallisena”, jossa talouden lainalaisuudet toimivat samoin kuin muuallakin. Talouskasvu on seurausta julkisten menojen valtavasta kasvattamisesta, mikä näkyy BKT:n nousuna kotimaisen kulutuksen ja investointien kautta. Kasvun hiipuminen selittyy sillä, että talouden resurssit ovat jo täyskäytössä. Lisärahan pumppaaminen nostaa enää lähinnä hintoja tuotannon sijaan, sillä työvoimaa ei ole enää saatavissa. Julkiset varat on ohjattu ensisijaisesti sotateollisuuteen, julkishallintoon, armeijaan, linnoitustöihin ja sotaan liittyvään liikenneinfraan. Esimerkiksi jalostusteollisuudessa sotateollisuuteen liittyvillä aloilla tuotanto on kasvanut tammikuuhun 2022 verrattuna yli kaksinkertaiseksi, kun taas muualla jalostusteollisuudessa kasvu on ollut olematonta. Tämä osoittaa, että BKT:n kasvuluku ei tällaisissa oloissa kuvaa yhteiskunnan laajempaa hyvinvointia, vaan on hyvin allokoitunut sotasektorille.
Sodan rahoittaminen Venäjän omista julkisista varoista on johtanut veronkorotuksiin. Kuluvan vuoden alusta yritysten voittoveroa nostettiin merkittävästi, ja ensi vuoden alusta arvonlisäveroa nostetaan 20 prosentista 22 prosenttiin. ALV:n korotus on ensimmäinen, joka tuntuu suoraan jokaisen kansalaisen kukkarossa. Venäjän rahaston tyhjeneminen ei kuitenkaan tapahdu nopeasti, sillä Venäjällä on edelleen vaihtotaseen ylijäämä, eli maahan virtaa rahaa ulkomailta viennin ylittäessä tuonnin. Lisäksi Venäjä aloitti sodan vahvasta julkisen talouden asemasta, jolloin käytettävissä oli huomattavasti reservirahastoon kerättyjä varoja. Nyt julkisia menoja rahoitetaan perinteisillä keinoilla: veroja nostetaan ja liikkeelle lasketaan lisää velkapapereita. Solanko huomauttaa, että Venäjällä menojen supistaminen on helpompaa kuin demokraattisissa maissa, sillä päätöksentekijöiden ei tarvitse perustella toimiaan kansalaisille. Vaihtotaseen ylijäämä selittyy edelleen suurelta osin energiakaupalla, sillä valtaosa Venäjän viennistä on hiilivetyjä, kuten raakaöljyä ja öljytuotteita.
Keskustelussa nostettiin esiin myös Ukrainan sotakorvauslaina, jossa pohditaan Venäjän keskuspankin Euroclearin tileillä olevien valuuttavarojen pääomien käyttämistä Ukrainan auttamiseen. Korkotuottoja on jo päätetty käyttää Ukrainan tukemiseen. Solanko uskoo, että Venäjän keskuspankki on jo kirjanut lännessä olevien sijoitustensa arvoksi nolla. Jos pääomaa käytetään Ukrainan tukemiseen, Venäjä kokee sen varmasti “röyhkeäksi ryöstöksi” ja vastaa vastatoimilla. Venäjällä on jäädytettynä länsimaista pääomaa sekä sijoituksina että yritysten kiinteänä omaisuutena, mihin Venäjä voi puuttua. Mahdolliset vastatoimet on kuitenkin otettava huomioon EU:ssa, jossa pohditaan, miten tällainen ennakkotapaus vaikuttaisi muiden maiden houkuttelevuuteen sijoituskohteina ja Euroopan investointien turvallisuuteen. Asiantuntija korostaa, että kyseessä olisi poikkeuksellinen toimi, joka vaatii poliittista selkärankaa ja erittäin selkeää viestintää.
Yhdysvaltojen pakotteet, jotka kohdistuivat Venäjän suurimpiin öljyntuottajiin Rosneftiin ja Lukoilin, ovat järeä toimi, sillä yli 80 prosenttia Venäjän öljyntuotannosta tulee nyt pakotteiden alaisilta yhtiöiltä. Lukoilin päätös myydä ulkomaiset omistuksensa pois on Solangon mukaan ymmärrettävä seuraus pakotteista. Pakotteiden todellinen vipuvarsi toteutuisi, jos intialaiset ja kiinalaiset jalostamot lopettaisivat raakaöljyn oston Venäjältä, mikä leikkaisi valtaosan Venäjän viennistä ja merkittävästi alentaisi vientihintaa. EU:n viimeisin pakotepäätös iskeä Venäjän kaasusektoriin tuontikiellolla, vaikka se astuu voimaan vasta 2027, on Solangon mielestä moraalisesti oikein ja yksi jäljellä olevista isoista toimista. Viivästys johtuu siitä, että osa jäsenvaltioista haluaa turvata kansalaisilleen mahdollisimman edullisen energian. Työvoimapula ja osaamisen keskittyminen sotateollisuuteen näivettävät siviilipuolta ja ovat huono uutinen Venäjän tulevalle kasvulle, sillä sotateollisuus on usein alttiina korruptiolle eikä tyypillisesti tuota innovaatioita laajemman talouden hyväksi. Venäjän talouden ennustetaan kasvavan vaatimattomasti alle yhden prosentin vauhtia tänä ja ensi vuonna, mutta asiantuntija ei usko, että taloudellinen niukkuus johtaisi hyökkäyksen lopettamiseen.