Ivan haastaa asiantuntijat väitteellä, että Suomen eläkejärjestelmä on romahtamispisteessä oleva korttitalo. Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki ja Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Mikko Kautto avaavat keskustelussa Suomen ja Yhdysvaltojen mallien eroja, sijoitusriskien hallintaa sekä järjestelmän holhoavaa luonnetta. Jaksossa perataan myös sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja pohditaan, onko nykyinen eläkelupaus kiveen hakattu vai poliittisten suhdanteiden armoilla.
Jakso on kuvattu 9.12.2025
Vieraina:
Mauri Kotamäki, pääekonomisti, Finnvera
Mikko Kautto, toimitusjohtaja, Eläketurvakeskus
Keskustelu käynnistyy väitteestä, jonka mukaan Suomen talous ja eläkejärjestelmä ovat syöksykierteessä. Asiantuntijat Mikko Kautto ja Mauri Kotamäki selventävät Suomen etuusperusteisen järjestelmän ja Yhdysvaltojen maksuperusteisen mallin peruseroja. Suomalaisessa mallissa eläkeyhtiöt hallinnoivat varoja ja takaavat tietyn eläketason, kun taas amerikkalaisessa mallissa yksilö kantaa sijoitusriskin, mutta saa myös suuremman autonomian varoihinsa. Vieraat myöntävät Suomen järjestelmän olevan holhoava eli paternalistinen, sillä se pakottaa säästämään eikä anna yksilön päättää sijoituskohteistaan, mutta toisaalta se tuo vakautta ja turvaa, jota monet arvostavat.
Keskustelussa käsitellään laajasti eri järjestelmiin liittyviä riskejä. Yhdysvaltojen mallissa suurin uhka on markkinariski, jolloin pörssikurssien romahdus juuri ennen eläköitymistä voi tuhota säästöt. Suomen mallissa keskeinen uhka on demografinen riski eli huoltosuhteen heikkeneminen, kun maksajia on vähän suhteessa eläkkeensaajiin. Keskustelijat huomauttavat, että suomalainen järjestelmä on kuitenkin varautunut markkinaheilahteluihin puskureilla, jolloin yksittäiset huonot sijoitusvuodet eivät vaaranna eläkkeiden maksua. Sijoitustoiminnan kustannusten todetaan olevan noin miljardin euron luokkaa, mikä on perusteltua hajauttamisen ja riskienhallinnan näkökulmasta.
Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus nousee esiin vertailtaessa maksujen tuottoja. Järjestelmän alkuvaiheessa eläkkeelle jääneet suuret ikäluokat saivat maksuilleen huomattavan korkean sisäisen tuoton, kun taas nykynuoret maksavat vakiintunutta korkeampaa maksua pienemmällä tuotto-odotuksella. Keskustelijat pohtivat myös vaihtoehtoisia malleja, kuten Ruotsin systeemiä, jossa pieni osa eläkemaksusta on yksilön itse sijoitettavissa, mikä voisi ruokkia pääomamarkkinoita ja vähentää järjestelmän täydellistä keskitettyä kontrollia.
Lopuksi arvioidaan järjestelmän tulevaisuutta. Vieraat tyrmäävät ajatuksen järjestelmän romahtamisesta, ellei tapahdu äärimmäistä yhteiskunnallista kriisiä kuten sotaa. He kuitenkin myöntävät, että heikon taloustilanteen vuoksi eläke-etuuksiin tai indekseihin saatetaan tulevaisuudessa tehdä poliittisia leikkauksia. Eläkeikä nousee eliniän odotteen kasvaessa, mikä on välttämätöntä järjestelmän kestävyydelle. Yleiskuva on varovaisen optimistinen: järjestelmä ei ole korttitalo, mutta se vaatii jatkuvaa sopeutumista talouden realiteetteihin.