Dokumentaristi Jere Hietala asettaa susikeskustelun uuteen valoon. Susi on Suomessa erittäin uhanalainen laji, eikä se ole tappanut ihmistä satoihin vuosiin. Onko susipelko irrationaalista? Hietala avaa vähemmistön näkökulmaa ja purkaa susivihaa, puhuen samalla salametsästyksen ongelmista ja suden ekologisesta merkityksestä. Hän ehdottaa aitoja ja kunnioittavaa rinnakkaiseloa tappamisen sijaan.
Jakso on kuvattu 1.12.2025
Vieraana:
Jere Hietala, perustaja, Anti-Poaching Association Finland ry
Haastattelu pureutuu Suomen kuumaan susikeskusteluun, jossa dokumentaristi ja Anti-Poaching Association of Finlandin perustaja Jere Hietala edustaa kannanhoidollista metsästystä vastustavaa näkökulmaa. Hän haastaa julkisen keskustelun, jossa painottuu kaatolupien vaatimus, toteamalla tuoreen mielipidemittauksen osoittavan valtaosan suomalaisista vastustavan kannanhoidollista tai ylimääräistä susien metsästystä. Hietalan mukaan susiviha on maantieteellisesti keskittynyttä ja juontaa juurensa satojen jopa tuhansien vuosien takaa, mahdollisesti noitavainoihin asti. Hän muistuttaa, että susi on erittäin uhanalainen laji Suomessa.
Hietala pyrkii kumoamaan susiin liittyvän pelon tilastojen ja faktojen avulla. Hän korostaa, ettei susi ole tappanut ihmistä Suomessa satoihin vuosiin. Vaarallisimpien eläinten listalla ihminen kohtaa ensin kultaisen noutajan, hevosen, poron, ampiaisen ja kyyn, ennen kuin susi tulee kyseeseen. Vaikka hän myöntää, että konkreettisia tapauksia koirien joutumisesta suden uhriksi on uutisoitu, hän pitää ihmisen pyyntöä vähentää susikantaa pelon tai rahan perusteella “absurdina” ja jopa “pienuudesta” kielivänä. Hietala huomauttaa, että vaikka pelko on ihmiselle totta, irrationaalisen pelon ei pitäisi johtaa yhteiskunnallisiin toimenpiteisiin. Hän myös käsittelee poliittisia toimijoita, jotka ajavat susikannan vähentämistä ja kyseenalaistaa heidän tietopohjansa.
Rinnakkaiselolle löytyy hänen mukaansa maltillisia ratkaisuja. Hietala ehdottaa karjan ja koirien suojaamista tehokkailla aitauksilla, jopa Afrikan esimerkin mukaisesti. Hän kumoaa väitteen, ettei aita pidättele sutta, huomauttamalla, että riittävän korkea (170-180 cm) aita, mahdollisesti piikkilangalla varustettuna, on toimiva ratkaisu. Hietala nostaa esiin salametsästyksen vakavan ongelman Suomessa ja kyseenalaistaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) susikanta-arvioiden luotettavuuden, kun metsästäjät eivät kirjaa havaintoja Tassu-järjestelmään näkemänsä hyödyttömyyden vuoksi.
Lopuksi Hietala painottaa suden ekologista merkitystä, viitaten Yellowstonen kansallispuiston esimerkkiin, jossa susien palauttaminen tasapainotti luontoa. Hän arvottaa suden roolin luonnossa koiran roolin edelle, koska susi tekee sen, mitä sen on aina täytynyt tehdä: pyörittää luonnon hyvinvointia ja biodiversiteettiä. Hän kannattaa metsästystä vain, jos se kohdistuu lajeihin, joita on riittävästi kestävästi metsästettäväksi, ja silloinkin metsästys tulisi tehdä kunnioittavalla tavalla.