Vuoden 2026 alku on ravistellut maailmanjärjestystä tavalla, joka jättää Euroopan unionin selkä seinää vasten. Donald Trumpin otteet Etelä-Amerikassa, Venäjän julistama pyhä sota ja Kiinan kasvava paine muovaavat uutta suurjakoa, jossa Eurooppa uhkaa jäädä sivustakatsojaksi. Suurlähettiläät Jan Store ja Markku Keinänen analysoivat tässä jaksossa syvällisesti unionin tilaa, Draghin raportin vaatimia jätti-investointeja sekä tarvetta täysin uudelle strategiselle ajattelulle. Onko EU:lla enää kykyä uudistua, vai onko se matkalla muiden suurvaltojen alusmaaksi?
Jakso on kuvattu 7.1.2026
Vieraina:
Jan Store, suurlähettiläs
Markku Keinänen, suurlähettiläs
Maailmanpoliittinen tilanne on vuoden 2026 alussa kärjistynyt pisteeseen, jossa Euroopan unioni joutuu pohtimaan olemassaolonsa perusteita uudelleen. Suurlähettiläät Jan Store ja Markku Keinänen toteavat keskustelussa, että vaikka EU on perinteisesti nojannut pehmeään valtaan ja taloudelliseen sääntelyyn, nämä työkalut eivät enää riitä aggressiivisten suurvaltojen puristuksessa. Eurooppa on jäämässä jälkeen Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä kilpailussa erityisesti teknologiassa ja innovaatioissa, mikä uhkaa muuttaa maanosan pelkäksi historialliseksi ulkoilmamuseoksi ilman todellista päätösvaltaa omasta kohtalostaan.
Keskustelussa korostuu niin sanotun kiireellisyyden tunteen puute eurooppalaisessa päätöksenteossa. Markku Keinänen huomauttaa, että vaikka Euroopan komissio on tunnistanut tilanteen vakavuuden, viesti ei ole vielä tavoittanut jäsenmaiden johtajia tai kansalaisia riittävällä voimalla. Unioni toimii edelleen kriisinhallinnan kautta, mutta pitkän aikavälin strateginen visio ja kyky ennakoida tulevia shokkeja loistavat poissaolollaan. Tämä johtajuuden tyhjiö on erityisen vaarallinen tilanteessa, jossa perinteiset liittolaissuhteet ovat koetuksella.
Taloudelliset vaatimukset unionin pelastamiseksi ovat mittavia. Mario Draghin raporttiin viitaten keskustelijat nostavat esiin tarpeen satojen miljardien eurojen vuosittaisista lisäinvestoinneista, jotta Eurooppa voisi kuroa umpeen tuottavuuskuilunsa. Haasteena on kuitenkin se, mistä nämä varat otetaan ja miten yhteinen velka tai rahoitusmalli hyväksytään jäsenmaissa, joissa kansalliset edut ajavat usein yhteisen hyvän edelle. Ilman massiivista taloudellista loikkaa EU:n on mahdotonta ylläpitää nykyistä hyvinvointimalliaan ja turvallisuuttaan.
Lopuksi suurlähettiläät pohtivat Euroopan yhtenäisyyden säröjä ja solidaarisuuden rajoja. Esimerkkeinä käytetään aiempia talouskriisejä ja nykyistä siirtolaispolitiikkaa, jotka paljastavat, kuinka helposti unioni jakautuu eri leireihin omien intressiensä mukaan. Venäjä ja muut ulkoiset toimijat pyrkivät tietoisesti hyödyntämään näitä railoja. Jotta Eurooppa voisi selviytyä, se tarvitsee suurlähettiläiden mukaan enemmän kuin vain sääntöjä, se tarvitsee kykyä katsoa eteenpäin ja tehdä vaikeita päätöksiä ennen kuin kriisi pakottaa niihin.