Venäjän hyökättyä Ukrainaan Euroopan yhteinen puolustus on ollut kestopuheenaihe. Miksi eurooppalaisten päättäjien päiväuni yhteisestä puolustuksesta ei ota tuulta alleen? AsiaStudion vieraana europarlamentaarikko Aura Salla vastaa.
Salla luonnehtii EU:n puolustusvalmiuden etenemissuunnitelmaa pannukakuksi ja peräänkuuluttaa Euroopan kykyä puolustaa itseään, koska Yhdysvallat ei ole enää luotettava kumppani. Keskustelussa nousevat esiin myös disinformaatio ja Venäjän uusi vaikuttamistaktiikka äärioikeiston kautta sekä kritiikki EU:n järjetöntä byrokratiaa ja turhia komiteoita kohtaan. Onko EU:lla rahaa itärajan puolustukseen, ja miksi sitä ei ole myönnetty? Entä miten Eurooppa voi taata puolustusteollisuutensa toiminnan, kun Kiina hallitsee kriittisiä raaka aineita?
Jakso on kuvattu 4.11.2025.
Vieraana:
Aura Salla, europarlamentaarikko, kok.
Euroopan on vahvistettava omaa puolustuskykyään, sillä Yhdysvaltoja ei voi enää pitää täysin luotettavana kumppanina, toteaa europarlamentaarikko Aura Salla. Vaikka Nato säilyy sotilaallisena voimana, Euroopan pitää pystyä puolustamaan itseään ja luomaan “eurooppalainen Nato”. Salla korostaa, että EU ei voi perussopimustensa vuoksi olla puolustusliitto. Disinformaatio ja kognitiivinen sodankäynti ovat kasvava uhka. Venäjän taktiikka on siirtynyt massiivisesta trollauksesta laadulliseen vaikuttamiseen, jossa äärioikeistoliikkeet toimivat välittäjinä Euroopassa. Salla muistuttaa, että sosiaalisen median alustat ajavat ensisijaisesti rahan tekemistä ja algoritmit nostavat sisältöjä, jotka herättävät voimakkaita tunteita.
Salla kritisoi EU:n puolustusvalmiuden etenemissuunnitelmaa “pannukakuksi” ja moittii sitä, ettei itärajan maat, kuten Suomi, saaneet erikoiskohtelua tai riittävää rahoitusta. Hän peräänkuuluttaa kriisiapua itärajan valvontaan ja droonipuolustukseen, verraten tilannetta aiempiin kriiseihin, jolloin rahaa on myönnetty kärrykaupalla muille jäsenmaille. Salla esittää, että olemassa olevia rahoitusvälineitä, kuten aluekehitysrahoja, tulisi allokoida uudelleen puolustukseen ja turvallisuuteen. Lisäksi Euroopan puolustusteollisuuden kannalta kriittiset raaka aineet ja niihin liittyvä Kiina riippuvuus ovat huolestuttavia. Salla painottaa lupaprosessien nopeuttamista Euroopassa, jotta riippuvuutta Kiinan jalostustoiminnasta voitaisiin vähentää.
EU:n sisämarkkinat ovat puolustusteollisuuden kannalta liian jäykät ja tehottomat. Salla mainitsee esimerkkinä, että yhden kemikaalin tai huoltopakkauksen siirtäminen jäsenmaasta toiseen on äärimmäisen vaikeaa. Syynä tähän ovat eriytyvät standardit, luvat ja salausjärjestelmät. Salla ilmaisee syvän turhautumisensa byrokratiaan ja vaatii isoa “putsausta” EU-instituutioissa.
Instituutioiden osalta Salla kyseenalaistaa Euroopan parlamentin nykyisen suuruuden ja valtaoikeudet. Hän ehdottaa meppien määrän vähentämistä, toiminnan tehostamista ja turhien komiteoiden, kuten sosiaali- ja alueiden komitean, lakkauttamista. Hän myös kritisoi sitä, että komissio, joka on virkakunta eikä lainsäädäntöelin, ajaa jatkuvasti kalliita ja turhia hankkeita aloilla, jotka eivät kuulu EU:n toimivaltaan (esimerkiksi sosiaalipolitiikka ja ulkopolitiikka). Salla korostaa, että päätöksenteon tulisi keskittyä ydinasi-oihin ja olla läpinäkyvämpää.